RAVINTO, Tasalämpöisiä vai vaihtolämpöisiä? + Montako dinosauruslajia on elänyt?

Posted on

Dinosauruksissa oli sekä kasvinsyöjiä, että lihansyöjiä. Lihansyöjät muodostivat petodinosaurusten ryhmän Theropoda, suomeksi ”teropodit”. Erikokoiset petodinosaurukset saalistivat hyvin erikokoisia eläimiä. Sitä mukaa, kuin kasvinsyöjädinosaurusten koko kasvoi, kasvoivat niitä saalistavat teropoditkin kooltaan yhä suuremmiksi. Toisaalta oli pieniä, kissankokoisia saalistajia, joille maistuivat hyönteisistä lähtien kaikkein pienimmät saalistettavat. Voisi sanoa niin, että kaikki mikä liikkui, kelpasi syötäväksi ja joutui saalistuskohteeksi. Eikä aina tarvinnut edes liikkuakaan, sillä poikkeuksetta teropodit olivat myös haaskansyöjiä. Rauhassa eivät saaneet olla vedenkään eläjät, sillä monet lajit erikoistuivat taitaviksi kalastajiksikin.

Ornithischia-lahkoon kuuluneet linnunlantioiset dinosaurukset olivat kasvinsyöjiä. Kilpailua toistensa kanssa ne pyrkivät välttämään niin, että erikokoiset lajit ja heimot kehittyivät evoluution myötä syömään eri korkeuksilla kasvavaa kasvillisuutta. Sauropodit ylsivät puiden latvoihin kun taas pienimmmät kasvinsyöjät kahistelivat ja napostelivat ihan maan tasalta ja ruohojen juurista löytyviä kasvinosia.

Kasveja syövät dinosaurukset olivat järjestäneet ruuansulatuksensa monin tavoin. Sauropodit, joista isoimpien piti ehtiä haalia jopa tonni päivässä vihermassaa sisuksiinsa, toimivat hyvin suoraviivaisesti. Ne eivät pureksineet ruokaansa juurikaan ollenkaan, vaan suuhun kuin haravakoneella ajettu lehvämassa nieltiin miltei sellaisenaan. Ruoka meni suoraan mahaan, missä sinne aiemmin niellyt jauhinkivet, gastroliitit tai erityiset bakteerit, kuin lehmän mahassa, esipehmensivät sen.

Hadrosaureilla oli hampaaton nokka, jolla kasvit ensiksi napsittiin suuhun. Suun takaosassa olivat odottamassa valmiina kasvien jatkokäsittelyyn erikoisrakenteiset hampaat, joilla ravinto pilkottiin ja hienonnettiin ennen nielemistä.

Hadrosaureilla oli hampaita vielä tavattoman paljon, sadoittain sekä ylä- että alaleuassa, jopa tuhatkin hammasta ja vanhojen ja kuluneiden tilalle kasvoi kaiken aikaa uusia.

Sarvinaamoilla oli vahvat leuat ja saksimaiset hampaat, joilla paksutkin oksat helposti taittuivat.

 

Keskustelu siitä, että olivatko hirmuliskot nisäkkäiden ja lintujen tavoin tasalämpöisiä vai vaihtolämpöisiä, kuten nykyiset liskot ja muut matelijat, jatkuu. Uutta virikettä tähän keskusteluun toi jokin aika sitten Etelä-Dakotasta Yhdysvalloista löydetty kasvinsyöjädinosauruksen fossiili. Kyseinen Thescelosaurus, joka tällä hetkellä on näytteillä Pohjois-Carolinan luonnontieteellisessä museossa, on sikäli hyvin harvinainen, että siinä sydänkin on jollakin tavalla säilynyt. Thescelosauruksen rintaontelosta löydettiin ruosteenvärinen möykky, joka tietokonetomografiassa osoittautui sydämeksi.

Tällä 300 kiloa painaneella dinosauruksella on ollut kaksi kiloa painava soikea sydän, jossa on kaksi kammiota ja eteistä ja yksi valtimonkaltainen paksu verisuoni, joka muistuttaa linnun aorttaa. Ylipäänsäkin Thescelosauruksen sydän on enemmän linnun tai nisäkkään kuin matelijan sydämen kaltainen. Tämä viittaisi siihen, että Thescelosaurus olisi voinut olla tasalämpöinen.

Käsitystä siitä, että dinosaurukset olisivatkin olleet tasalämpöisiä, tukevat myös Kiinasta löydetyt dinosaurusten fossiilit, joissa on merkkejä höyhenpeitteestä. Höyheniä olisi tarvittu ruumiinlämmön ylläpitämiseen ja näin höyhenpeite olisi myös todiste tasalämpöisyyden puolesta. Mikäli osa dinosauruksista olisikin ollut tasalämpöisiä, niin siitä olisi seurannut, että ne olisivat viettäneet paljon liikkuvampaa ja vilkkaampaa elämää, kuin tähän saakka on oletettu.

Suomalaisen paleontologin, Mikko Haaramon mukaan on hyvin todennäköistä, että dinosaurukset olivat vaihtolämpöisen sijaan tasalämpöisiä.

– Kaikki olemassaolevat todisteet dinosaurusten anatomiasta, elintavoista ja elinpaikoista on helpointa selittää ilman erikoisia lisäteorioita, jos oletetaan, että kaikki dinosaurukset olivat nisäkkäiden ja lintujen tapaan tasalämpöisiä. Dinosaurusten pitäminen vaihtolämpöisinä vaatii aina lisäselityksiä.

 

”Tällä hetkellä (elokuu 2011) tunnetaan 1 000 – 1 100 dinosauruslajia ja määrä kasvaa koko ajan. On täysin mahdotonta arvioida, kuinka paljon potentiaalisia lajeja on vielä löytämättä”, toteaa paleontologi Mikko Haaramo Helsingin yliopistosta.

Paleontologipiireissä on toki arvuuteltu, montako muinaista hirmuliskolajia niiden 165 miljoonaa vuotta kestäneen valtakauden aikana maan päällä vaelsi. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että tuntisimme nyt noin 10 prosenttia potentiaalisista dinosauruslajeista ja dinosaurusten koko valtakauden ajalta säilyneitä fossiileja olisi myöskin 10 prosenttia. Tämän laskelman mukaan dinosauruslajeja olisi ollut kaiken kaikkiaan noin 100 000.

”Arvio jättää kuitenkin huomiotta dinosaureihin kuuluvat linnut ja lintufossiilit, jotka hyvinkin kymmenkertaistaisivat lukumäärän”, Haaramo huomauttaa. (Vappu Pitkänen/Turun Sanomat 30.8.2011)

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

62 − 56 =