Oviraptorit eli oviraptorisaurit (Oviraptorosauria)

Posted on

Dinosaurukset

Oviraptor – (Henry Osborn 1924)

Oviraptorit elivät myöhäisliitukaudella, 84 – 71 miljoonaa vuotta sitten, nykyisen Keski-Aasian tasangoilla, Mongolian alueella. Ne olivat liskonlantioisiin kuuluvia teropodeja, ehkä lihaa syöviä petodinosauruksia. Ne saattoivat olla myös pelkästään kasvinsyöjiä.

Oviraptor tarkoittaa suomeksi munan ryöstäjää taikka munavarasta. Oviraptor on dinosaurussuku – ja siinä on kaksi lajia, joiden nimet ovat Oviraptor philoceratops ja Oviraptor mongoliensis.

Ensimmäisen Oviraptorin fossilisoituneet jäänteet löydettiin samoin fossilisoituneen munapesän luota vuonna 1923 ja tutkijat luulivat sen olleen ryöstämässä Protoceratopsin pesää. Vuonna 1990 löydettiin lisää Oviraptoreiden pesiä ja munia ja Oviraptoreiden luurankoja, jotka olivat pesissään hautoma-asennossa.

Näiden löytöjen myötä huomattiinkin, että ensimmäisetkin löytyneet munat kuuluivatkin itselleen Oviraptorille ja se oli ehkä kuollut puolustaessaan pesäänsä. Kaikki kääntyi päälaelleen ja varkaasta tulikin sankarillinen ja uhrautuva kotinsa puolustaja. Oviraptorin omat munat olivat noin 13 senttimetrin pituisia ja muodoltaan torpedomaisia.

Oviraptorin – kuin ison kalkkunan tai kasuaarin – ominaisuuksia

Oviraptorin pituus oli 2,5 metriä ja sen paino oli ainakin 35 kg, mutta ehkä jopa lähes 100 kg. Sillä oli korkeutta 0,9 metriä. Se kulki kahdella jalalla, pystyasennossa. Se oli lintumainen dinosaurus, jolla oli untuvamainen, lämpöä eristävä höyhenpeite. Oviraptor muistutti kuin isoa kalkkunaa, ja jotkut tutkijat pitävätkin sitä jonkinlaisena lintuna. Nykylinnuista se muistutti kalkkunan ohella erityisesti strutseihin kuuluvia kasuaareja.

Oviraptorit luetaan kuuluvaksi Maniraptora-ryhmään, jonka jäseninä niiden katsotaan olevan lähempänä lintuja, kuin strutsisaurien (Ornithomimosauria), jotka puolestaan ovat lähempänä varsinaisia dinosauruksia. Kaiken kaikkiaan keskustelu Oviraptorien sijoittumisesta luokitteluun jatkuu, liittyen laajemminkin lintujen ja dinosaurusten välisiin sukulaisuussuhteisiin.

Oviraptorin pää oli pieni ja suu sekä paksu, papukaijamainen nokka olivat täysin hampaattomat, lukuun ottamatta kahta luupiikkiä, joista sille oli apua syödessä. Pään päällä oli ontto harja, koristeellinen heltta, joka lisäsi lajin ulkoista näyttävyyttä. Harjanne on voinut toimia merkkivälineenä lajin sisäisessä viestinnässä, mutta se on voinut toimia ehkä myös hengitysilman lämmittimenä, hajuaistin tehostajana tai aivojen viilentäjänä. Oviraptorin silmät olivat suuret ja auttoivat saaliin tarkassa havaitsemisessa.

Oviraptorin ravinto – nopeus – älykkyys

Ei tiedetä tarkoin sitä, että mitä kaikkea Oviraptor käytti ravinnokseen. Se oli kuitenkin ehkä kaikkiruokainen petodinosaurus, tai sitten se olikin ehkä kasvinsyöjä. Sillä oli hyvin vahvat leuat ja leukalihakset, joilla se on kyennyt murskaamaan pienten eläinten luitakin, kuten myös munia ja ehkä pähkinöitäkin.

Oviraptorin etu- ja takaraajat olivat pitkät ja ohuet, ja niissä oli terävät kynnet. Oviraptor oli saalistaessaan hyvin ketterä ja nopea juoksija. Se oli myös ilmeisen ”älykäs” eläin. Tämä on päätelty sen aivojen suuresta koosta, joka viittaa myös lajin sosiaalisuuteen ja monimuotoiseen kommunikointiin.

 

Chirostenotes

Omituisten otusten kerho!

Kuvassa etummaisena kuikkii kuin kukko punahelttaisena, Chirostenotes. Se on varmaankin yksi kaikkein merkillisimmän näköisistä olioista kaikkien ”teropodien” eli petodinosaurusten ja samalla koko dinosaurusten joukossa. Sitä katsoessaan joutuu hetken pohtimaan, että onko tämä lintu vaiko dinosaurus vaiko mikä.

Tässä ”omituisten otusten” kerhossa ei ulkonäöltään sille häviä sen takana, kuvan keskellä kurkisteleva vihreä Stygimoloch, joka oli paksupäihin (Pachycephalosauria) kuuluva, kahdella jalalla kulkeva, 2 – 3 metriä pitkä ja noin 80 kg painava kasvinsyöjädinosaurus. Stygimolochinin ulkomuodon arveluttavaa viehkeyttä korostivat sen pään sivuilta kasvavat, noin 10 cm pitkät luusarviniput – päälaella kaiken kruunasi paksupäille tyypillinen luumöykky. Ilmankos sen nimi suomeksi onkin ”Paholainen manalanjoelta!”

Kuvan sivuilla lentelee kaksi Rahonavis-nimistä oliota, dromaeosauria, jotka olivat yhdistelmä lintua ja dinosaurusta.

 

Dinosaurukset

Oviraptorit

oviraptori

Oviraptor – ”Munavaras”. (Nimesi Osborn vuonna 1924). Pituus 1,8 m. Lahko Saurischia. Heimo Oviraptoridae. Löytöpaikka Mongolia.

Oviraptor

Oviraptor.

Caudipteryx zoui

Caudipteryx – ”Sulkahäntä” (Nimesivät Ji Q., Currie, Norell & Ji S. vuonna 1998)

Caudipteryx eli varhaisella liitukaudella 120 – 136 mvs, siellä missä nykyisin on Kiina. Se oli kahdella pitkällä ”kanankoivellaan” vauhdikkaasti kiitävä lihansyöjäpeto, joka oli kooltaan riikinkukon luokkaa. Sen tekee erityiseksi se, että sillä on ollut sulkapeitettä ruumiissaan, sulkia lyhyissä eturaajoissaan ja myös sulista muotoutunut pyrstöosa hännän tilalla. Tällaisen sulkapeitteisen dinosauruksen löytymistä vuonna 1998 pidettiin yhtenä viime aikojen kaikkein merkittävimmistä dinosauruslöydöistä. Kuva Copyright Joe Tucciarone.

Caudipteryx oli yksi lisätodiste sille, että ehkäpä dinosaurukset eivät kuolleetkaan sukupuuttoon 65 mvs, vaan ovat edelleen läsnä tuhansina eri lintulajeina (paleontologi Philip Currie, Royal Tyrrell Museum of Paleontology, Drumheller, Alberta, Kanada).

Sulkapeite ei ehkä alunalkaen muodostunutkaan näille linnunnäköisille dinosauruksille lentämistä varten, vaan se saattoi kehittyä alkujaan lämpöeristeeksi. Se taas puolestaan olisi viite siihen, että ne olivat tasalämpöisiä.

 

Chirostenotes oli Aasian oviraptorien lähisukuinen petodinosaurus, jonka pään muodoista tulee mieleen papukaija ja koko olemuksestakin lintu. Sillä oli hampaaton nokka, pitkät jalat ja eturaajoissa pitkät, hoikat ja kynnelliset sormet. Sillä oli pituutta 1,7 – 2 m ja painoa 35 kg. Pituutta tosin saattoi olla selvästi enemmänkin. Chirostenotes eli myöhäisellä liitukaudella. Sen fossiileja on löydetty Albertasta Kanadasta. Lajin nimesi Gilmore vuonna 1924. Lahko Saurischia. Heimo Caenagnathidae.

Chirostenotes ei ole oviraptori vaan se on caenagnathidi. Heimonsa mukaisesti tästä lajista käytetty nimitys ei ole oviraptori, vaan on siitä käytettävä nimitystä caenagnathidi. Caenagnathidit on käytetty termi sekä Chirostenotes-lajille, että suvulle ja samoin kaikille muille Pohjois-Amerikan oviraptoreille. Pohjois-Amerikan oviraptorit on perinteisesti sijoitettu omaan heimoonsa: Caenagnathidae. Valitettavasti kaikki pohjois-amerikkalaiset caenagnathidit ovat hyvin huonosti tunnettuja, joten meillä ei ole selkeää kuvaa, eikä käsitystä siitä millaisia erikoistumia niillä itseasiassa oli. Voi hyvinkin olla, että kun parempia fossiileja caenagnathideista löytyy, saattaa koko heimo hävitä ja sen lajit muuttua varsinaisiksi oviraptoreiksi tai muodostaa yksittäisiä lajeja, jotka ovat enemmän tai vähemmän sukua aasialaisille oviraptoreille.

Lajien nimeäminen suomeksi koko Oviraptorosauria-ryhmässä.

Oviraptorosauria = oviraptorisaurit, oviraptorit

Lajien nimeäminen suomeksi Oviraptorosauria-ryhmässä heimojen mukaisesti.

Avimimidae = avimimukset, avimimidit
Caudipterygidae = caudipteryxit, caudipterygidit
Caenagnathidae = caenagnathit, caenaganthidit
Oviraptoridae = oviraptorit, oviraptoridit

tyrannioviraptori

Petoliskojen koon kaksi ääripäätä! Hirviömäisen suuren Tyrannosaurus rexin takaa-ajamina pakenevat Chirostenotes-caenagnathidit suin päin ja henkensä edestä!

 

Varhaisimpana esilintuna pidetty Archaeopteryx eli jo huomattavasti aiemmin, kuin Caudipteryx, eli 147 mvs. Vaikka Caudipteryx ei osannutkaan lentää, se on kuitenkin mitä ilmeisimmin yksi nykylintujemme esimuodoista. Pituus 70 – 90 cm. Sillä oli pitkät ja terävät hampaat. Lahko Saurischia. Heimo Caudipterygidae.

Alla kuvassa Oviraptor poikasineen.

 

Dinosaurukset

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 6 =