STRUTSISAURIT eli strutsiliskot (Ornithomimosauria)

Posted on

Näillä dinosauruksilla oli pitkät jalat sekä strutsimainen vartalo johon liittyi pitkä strutsinkaula ja pieni pää. Strutsisaurit olivat nopeita juoksijoita ja niiden on arvioitu kyenneen pyrähdyksissään saavuttamaan nopeuden 40 kilometriä tunnissa. Ravintoon lienee kuuluneet pienet sammakot ja liskot, mutta ne ovat saattaneet poimia myös eturaajojensa hoikilla, kynnellisillä sormilla puista lehtiä ja hedelmiä. Therizinosaurit, jotka tunnetaan myös stegnosaureina taikka segnosaureina, saattoivat ehkä olla strutsisaurien sukulaisia.

Dromiceiomimus

 

Dromiceiomimus – ”Emun kaltainen” (Nimesi D. A. Russell vuonna 1972)

On päätelty Dromiceiomimuksen omanneen suurikokoiset aivot ja silmät. Se on ollut ilmeisesti yöeläin ja saalistanut öisin hampaattomalla nokallaan pieniä nisäkkäitä ja liskoja, syönyt myös muiden liskojen munia. Takaraajat hyvin pitkät, mikä viestii siitä, että tämä strutsisauri on ollut hyvin nopea juoksija. Pituus 3,5 m. Paino 100 – 150 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 75 – 70 mvs. Löytöpaikka Alberta Kanadassa. Lahko Saurischia. Heimo Ornithomimidae.

Ornithomimus

Ornithomimus rautaan muotoiltuna. Sijainti Hartman Prehistoric Garden – Zilker Botanical Garden, Austin, Texas.

 

Ornithomimus – ”Linnun kaltainen” (Nimesi Marsh vuonna 1890)

Tyypillinen strutsisauri, jolla kevytrakenteinen ruumis ja hoikat jalat. Pitkä häntä oli juostessa suorana takana ja tasapainotti ruumista. Ei omistanut lainkaan hampaita, mutta paloitteli ruokansa kovalla nokallaan. Söi sekä pieniä eläimiä että kasveja. Pituus 3,5 m. Eli myöhäisellä liitukaudella 76 – 65 mvs. Löytöpaikat Pohjois-Amerikka ja Aasia, siellä Mongolia. Lahko Saurischia. Heimo Ornithomimidae.

 

Therizinosaurus – ”Sirppilisko” (Nimesi Maleev vuonna 1954)

Erikoisominaisuus suurikokoisella Therizinosauruksella olivat sen valtavat, sirppimäiset kynnet, pituudeltaan liki metrin. Kynnet eivät olleet niinkään taisteluväline, vaan niillä ilmeisesti riivittiin puiden oksista lehtiä ateriaksi, sillä laji oli ilmeisesti kasvinsyöjä.

Miksi tämä petodinosaurus siirtyi kasvissyöjäksi, ei ole selvillä. Kynsillä saattoi olla useita erilaisia tehtäviä. Pariutumisrituaalissa tai puolustautuessaan eläin saattoi levittää raajansa samalla tavalla, kuin siipiään paukuttava joutsen ja esitellä pelottavia kynsiään. Jos tämä ei riittänyt pelottamaan saalistajaa tiehensä, se saattoi huitoa vihollista kynsillään. Kynnet olivat kuitenkin niin painavia, etteivät ne olleet lähietäisyydeltä kovinkaan tehokas ase saalistajia vastaan.

Kävellessään Therizinosaurus painoi raajansa kylkiä vasten hieman samalla tavalla kuin linnut laskostavat siipensä, jotta kynsien paino ei horjuttaisi sen tasapainoa.

Pituus 7 metriä ja paino 3 tonnia. Kuljeskeli kahdella jalalla, myöhäisellä liitukaudella 77 – 69 mvs. Löytöpaikat Gobin autiomaa Mongoliassa ja Kiina. Lahko Saurischia. Heimo Therizinosauridae.

seeprat

Kolme seepran näköistä Therizinosaurusta puolustautuu, kun kaksi Tarbosaurusta, aasialaista tyrannosauria hyökkää ilman armon häivää. Yksi pieni Therizinosaurus kuvan vasemmassa alareunassa on jo jäämässä hirviömäisen petoliskon suihin. Kauhistuttavaa tapahtumaa seurailee kuvan alareunassa kaikessa rauhassa ja ”muina sauruksina” kaksi Avimimusta, jotka olivat linnunkaltaisia petodinosauruksia. Tässä maalauksessa yllä kiinnittyy huomio seepramaiseen kuviointiin, joka on täysin taiteilijan näkemys. Emme tiedä laisinkaan sitä, millainen oli tämänkin dinosauruksen väri ja mahdollinen kuviointi.

 

Alxasaurus – ”Alxan lisko”. (Nimesivät D. A. Russell & Dong vuonna 1994). Mongoliasta Alxan aavikolta löydettiin Alxasauruksen fossiili. Pitkät ja hoikat eturaajat, joissa pitkät kynnet. Tukeva ja leveäperäinen. Nojaili ehkä aterioidessaan lyhyeen häntäänsä eli hieman kuin istuskeli. Pienessä nokassa kärki hampaaton mutta leuoissa takaosassa joitakin pieniä hampaita. Lihansyöjä. Pituus 4 m. Paino 350 – 400 kg. Eli liitukaudella 99 mvs. Löytöpaikat Mongolia ja Kiina. Lahko Saurischia. Heimo Therizinosauridae.

Pelecanimimus – ”Pelikaanin kaltainen”. (Nimesivät Perez-Moreno, Sanz, Buscalioni, Moretalia, Ortega & Rasskin-Gutman vuonna 1994). Ensimmäinen Euroopasta löytynyt strutsisauri. Pitkä ja kapea kallo ja mahdollisesti pelikaanien tapaan kurkkupussi. Muilla strutsisaureilla ei ollut hampaita, mutta Pelecanimimuksella hampaita pitkissä leuoissaan oli senkin edestä, jopa 220. Pituus 2 m. Löytöpaikka Espanja. Lahko Saurischia. Heimo Ornithomimidae.

Gallimimus – ”Kukon kaltainen”. (Nimesivät Osmólska, Roniewicz & Barsbold vuonna 1972). Suurikokoisimpia strutsiliskoja, kaksi kertaa suurempi kuin nykystrutsit. Kun Gallimimukselta muiden strutsisaurien tapaan puuttuivat kunnolliset taistelu- ja puolustautumisvälineet, se turvautui vaaran uhatessa koeteltuun keinoon ja pakeni paikalta hurjalla vauhdilla. Vain hyvin harvat petodinosaurukset kykenivät saavuttamaan sen. Strutsisaureilla oli dinosaurusten joukossa kokoonsa nähden myös hyvin suuret aivot, joten ne ehkä pärjäsivät jo viekkaudella ja viisaudellakin ”tyhmempien” isojen petodinosaurusten kanssa. Pituus 4 m. Paino 440 kg. Eli myöhäisellä liitukaudella 75 – 70 mvs. Löytöpaikka Gobin autiomaa Mongoliassa. Lahko Saurischia. Heimo Ornithomimidae.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

3 + 6 =